Käytän pianonsoiton opetuksessani neljää erilaista tekniikkaa ja menetelmää:

🎹 Räätälöity Ongelmanratkaisu -tekniikka

🎹 Helposta vaikeaan -menetelmä

🎹 Tehtävä -menetelmä

🎹 Neljän VS:n -tekniikka

Räätälöity Ongelmanratkaisu-tekniikka

tarkoittaa sitä, että pyrin ratkaisemaan kunkin oppilaan ongelmat sillä tavalla, että se sopii juuri kyseiselle oppilaalle. Yleensä löydän ratkaisutavat, joilla helpotan oppimista ja autan oppilasta eteenpäin. Ratkaisut ovat jokaisen kohdalla erilaisia, ja nopeuttavat oppimisprosessia. Voin esim. harjoitella oppilaan kanssa soitettavan kappaleen vaikeaa kohtaa eri tavoilla ja harjoitteilla, jotta varsinainen kappale sujuisi onnistuneesti.

Helposta vaikeaan -menetelmä

tarkoittaa sitä, että pyrin ratkaisemaan kunkin oppilaan ongelmat sillä tavalla, että se sopii juuri kyseiselle oppilaalle. Yleensä löydän ratkaisutavat, joilla tarkoittaa sitä, että etenen opetuksessa jokaisen oppilaan kanssa niin, että kun yksi asia tulee helpoksi ja sujuvaksi, niin vasta sen jälkeen lisätään seuraava asia. Tällöin pianonsoittaminen nopeutuu, ja soitosta tulee sujuvampaa. Esim. vasta-alkajien kanssa opetellaan ensin pianon koskettimien nimet ja nuottiaakkoset, ja kun ne sujuvat, opetellaan sormien numerot. Kun se taas on sujuvaa, voidaan siirtyä tutkimaan hyvää käden soittoasentoa.

Tehtävä- menetelmä

otetaan käyttöön silloin, kun huomaan, että oppilaalla on vaikeuksia esim. lukea soitettavan kappaleen nuotteja, jolloin soitto ei ole sujuvaa vaan pysähtelee ja takkuilee. Silloin otetaan nuottivihko esiin ja tehdään ”Kirjoita nuottien nimiä” -tehtävä. Hyvin usein käy niin, että tehtävän tekemisen jälkeen soitettava kappalekin sujuu paremmin!

Neljän VS:n -tekniikka

liittyy soinnuista soittamiseen ja vapaaseen säestykseen, säestämiseen. Opetan vaikeustasoiltaan neljällä erilaisella tavalla soittaa soinnuista. Joidenkin oppilaiden kanssa päästään soittamaan kaikkia neljää tapaa; joillekin oppilaille riittää vain yksi tapa, joka palvelee oppilaan tavoitteita ja tarpeita.

  • 1. tapa:
    vasemmalla kädellä soitetaan soinnut, oikealla kädellä melodia. Tämä on alkeistapa.

  • 2. tapa:
    oikealla kädellä soitetaan soinnut ja vasemmalla komppi, jolla ilmaistaan kappaleen luonnetta. Tällöin ei soiteta melodiaa lainkaan; se lauletaan. Tätä tapaa sanotaan komppaamiseksi.

  • 3. tapa:
    oikealla kädellä soitetaan melodia, vasemmalla kädellä komppi. Tässä tavassa ei soiteta sointuja.

  • 4. tapa:
    oikealla kädellä soitetaan melodia ja soinnut, vasemmalla kädellä komppi. Tämä tapa on vaikein, ja on ns. soolo-pianotaso, jolloin soittaja soittaa hyvin täyteläisesti.

Näiden menetelmien ja tekniikoiden avulla olen vuosien aikana opettanut sekä lapsia että aikuisia, ja saanut monien oppilaideni kanssa aikaan osaamista, taitoa ja sujuvaa soittamista.